Musiikki

Seurakuntamme keskellä palvelee erilaisia musiikkiryhmiä, yksinlaulajia ja soittajia, joista osa keskittyy ylistyksen johtamiseen ja osa hengellisen musiikin esittämiseen.

Tavoitteemme on, että musiikin avulla voidaan kohdata ihmisten hengellisiä tarpeita rakentaen seurakuntaa. Seurakuntamusiikin tavoitteena on johtaa ihmisiä Jumalan läsnäoloon, kokemaan uudistumista ja Pyhän Hengen läsnäoloa. Hengellinen musiikki voi olla esim. sielunhoidollista tai kutsua parannukseen, mutta ensisijaisesti musiikin Raamatun pohjalta nouseva tehtävä on ylistää Jumalaa.

Hengellinen musiikki on osa suurempaa, hengellistä kokonaisuutta. Musiikilla on aina ollut tärkeä osuus jumalanpalveluksessa, ja laulu ja soitto kuuluvat olennaisesti seurakunnan toimintaan tänäkin päivänä. Jokainen laulaja ja joka ainoa instrumentti voi julistaa Jumalan kunniaa. Ei ole olemassa pyhiä tai epäpyhiä instrumentteja. Raamatun mukaan kaikenlaisia soittimia voidaan käyttää Jumalan ylistämiseen.

Meidän tehtävämme on ylistää
Ylistäminen ei ole pelkkää musiikkia – ylistämiseen ei tarvita musiikkia välttämättä ollenkaan. Silti Jumalan ylistäminen, hänen suurista teoistaan kertominen on musiikin päätehtävä kautta Raamatun. Ylistämisen lähtökohtana on kiitollisuus jatkuvana asenteena, eikä asento tai muoto. Kiitosuhrin uhraaminen (Hepr. 13:14-15) on vapaaehtoinen teko. Meidän tulisi myös saattaa pyyntömme Jumalalle tiettäviksi kiitoksen kanssa” (Fil.4:6), joten rukouksen ja kiitoksen tulisi kulkea aina käsi kädessä.

Uusi Testamentti kehottaa meitä systemaattisesti kiitollisuuteen jatkuvana asenteena, ja Jeesus itse antoi tästä elämällään esimerkin. Meidän tulisi rukoilla lakkaamatta ja kiittää joka tilassa (1.Tess. 5:16), täyttyä Hengellä puhuen keskenämme psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessämme Herralle, kiittäen aina Jumalaa kaikesta (Ef. 5:18-20, Kol. 3:16). Ylistyksessä ja rukouksessa, kun avaamme sydämemme Herralle ja Jumalan läsnäolo lankeaa, Pyhän Hengen vaikutukset tulevat esiin ja saamme kokea Jumalan läsnäoloa konkreettisesti.

Ylistykseen ei ole olemassa tiettyä metodologiaa tai kaavaa – asenne on tärkein. Raamattu kuitenkin mainitsee mm. käsien kohottamisen ja tanssimisen. Kuningas Daavid ylisti kerran Jumalaa täysin voimin tanssien vähissä vaatteissa, niin että hänen vaimonsa Mikal halveksi häntä. (2 Sam. 6:13-23.) Jumala ei hyväksynyt Mikalin halveksivaa asennetta, mutta hän näki Daavidin vilpittömän sydämen. Daavid ylisti Jumalaa unohtaen itsensä, eikä katunut sitä: ”Herran edessä minä tahdon iloita, vaikka joutuisin alentumaan vielä tätäkin enemmän ja halventamaan itseni omissakin silmissäni”. (2 Sam. 6:21-22. )

Vanhassa Testamentissa ylistys oli osa sodankäyntiä (katso esim. 2. Aikakirja, 20), ja uskomme, että se on sitä tänäkin päivänä. Kun ylistämme ja rukoilemme Jeesuksen nimen auktoriteettiin vedoten, hengen maailmoissa saadaan voittoja.

Rukouksemme on, että voisimme olla sellaisia palvojia joista Jeesus puhui ja jollaisia Isä tahtoo meidän olevan: ”palvojia Hengessä ja totuudessa”. (Joh. 4:23.) Haluamme, että asenteemme yksilöinä ja seurakuntana voisi olla kiitollinen ja ylistävä. Toivomme uskovien aina säilyttävän sydämessään tuoreen näyn taivaasta ja Jumalan valtaistuimesta, niin että voimme yhtyä joka hetki ylistämään Jumalaa taivaallisten joukkojen kanssa, ja kerran taivaassa ylistää Jumalaa yhdessä kaikkien pyhien kanssa.